Kruunu koiranruokapussista

 Perheemme koirat syövät jättisäkeissä tulevaa kuivakoiranruokaa, ovat syöneet jo monia vuosia. Ja vasta viikko sitten huomasin, että ne tukevaa, kestävää mutta kuitenkin pehmeää materiaalia olevat pussit ovat sisäpuolelta hopeanväriset. Niistähän saisi aikaiseksi vaikka mitä!

Olin ajatellut tekeväni tytölle prinsessakruunun kahvipusseista, mutta koiranruokasäkki olikin paljon parempi idea. Leikkasin (pestystä) säkistä kaksinkerroin olevan suikaleen (taite tulee otsaa vasten jotta se ei tunnu ikävältä) ja ompelin siihen ompelukoneella suoralla tikillä suurinpiirtein kruunun muodon. Ompelin myös alalaidan siisteyden vuoksi, mutta sen olisi voinut jättää ompelemattakin. Lopuksi ompelin päät yhteen.

Säkistä olisi saanut kruunut vaikka kokonaiselle päiväkotiryhmälle, mutta tein toistaiseksi vain yhden. Lisää materiaalia kun tulee kuitenkin taas kuukauden päästä. ;) Isompien kanssa näihin voisi liimailla koristeeksi hileitä, värikkäitä paperinpaloja tai leikkitimantteja.

Kuninkaallista päivää!

Turbaanipyyhkeitä

Saunan ja suihkun jälkeen kietaisen aina pyyhkeen hiuksiini ja näytän juuri siltä miltä kuuluukin - kotiäidiltä saunailtana. Jossain kohtaa niska kuitenkin väsyy ja alkaa ärsyttää ja hylkään painavan pyyhkeen jollekin tuolille tai kaiteelle kuivumaan.

Sain Suhisee-blogin Oolta lahjaksi turbaanipyyhkeen, jollaisia olin aina pitänyt kovin näppärinä, vaikken ollut koskaan kokeillutkaan. Ja sehän olikin paras keksintö sitten kuivausrummun! Turbaanipyyhe on kevyt kokonaiseen jättipyyhkeeseen verrattuna, ja loistavaa hyötykäyttöä niille jo kovin karheutuneille tai esimerkiksi hiusväriä itseensä ottaneille pyyhkeille.

Oo oli löytänyt turbaanipyyhkeen ohjeen täältä ja muokannut sitä hiukan pienemmäksi. Mie surautin itselleni nipun turbaaneja suht samalla kaavalla. Loisto-ohje, loistokapine ja loistokierrätystä vanhoille pyyhkeille!

Rusettipipo trikoopaidasta

Olen tällä hetkellä aika ihastunut rusetteihin ja ajatuksissa oli ommella tytölle syksyksi rusettipipo. Materiaaliksi pääsi mummilta napattu vanha t-paita, joka riittääkin ihan hyvin lapsen pipoon ja rusettiin: aikuisen pipoon tarvitsee ainakin kääntöpuolen toisesta paidasta.

Hyvän ja selkeän rusetin ohjeen löysin täältä ja pipo on taas kerran sillä maailman helpoimmalla pipo-ohjeella tehty. Rusetin ompelin käsin kiinni pipoon.

Miusta tuosta tuli kiva: nyt pitää tehdä ainakin toinen toisen värisenä, ja ehkä hiukan haikailen tuollaista itsellenikin. Ja mihin kaikkiin vaatteisiin noita rusetteja voisikaan kiinnittää!

Jumppakassi

 Sain vihdoinkin nostettua ompelukoneen taas esiin ja tuunailin hiukan matkamessuilta saamaani Nazarin kassia. Se osoittautui nimittäin juuri sopivankokoiseksi käsipainoille, joogamatolle ja muille jumppavermeille. 

Ei miua olisi harmittanut mainostaa Nazariakaan, mutta kävelen jumppaan pimeällä ja olen kaivannut vähän lisäheijastusta. Tuunailin sitten laukkua vähän enemmän kuin heijastimien verran ja ompelin siihen iloisenväristä kangasta (kirpparilöytö). Heijastinkankaan leikkasin vanhasta heijastinliivistä.

 Iloisen pirtsakka siitä tuli. Kangas olisi saanut olla hiukan paksumpaa, kirkkaassa valossa alla olevat tekstit kuultavat hiukan läpi, mutta noh, pimeällähän mie tuota kassia käytän. Tuo kankaan alareunakin jäi hiukan epäsiistiksi: kassi ei nimittäin mahtunut ompelukoneeseeni tuon pidemmälle, vaikka kuinka yritin työntää ja taitella. :D Noh, oppia tämäkin, olisi pitänyt mitata sekin seikka ensin, kun kyse oli nytkin vain puolesta sentistä.

Sifonkikukka

Kiireiden keskellä ehdin kokeilemaan sifonkikukan tekoa Parolan aseman ohjeella. Tein kokeiluversion kaapin perukoilta löytyneellä tahriintuneella tekosilkkihuivilla (juu en sifongilla, vaikka otsikossa sellaista väitäkin) ja hyvin toimi! Huivien lisäksi tässä voisi hyödyntää vaikka vanhojen hameiden tai takkien vuorikankaita.

Tuolta linkin takaa löytyy hyvät ohjeet. Tivistettynä sen verran, että kankaasta leikataan terälehtiä, joiden reunat sitten kupristetaan liekin yläpuolella. Parolan asemalla apuna oli käytetty sytkäriä, mie hyödynsin tuikun liekkiä ja hyvin toimi. 

Ajattelin kiinnittää kukan hiuspinniin ja piristää sillä jotain tummempaa asua. Ja voisihan näillä koristaa takkeja, laukkuja tai vaikka keväisiä verhoja...

Helpot ommellut lapaset (housuista)

Do redo - Kuinka villapaita paloitellaan -kirjassa oli superhelppo ohje hanskojen tekemiseen, jota voi soveltaa mille vain hihalle tai lahkeelle. Aiemmin olen tehnyt hupparista rukkasen eri ohjeella, joka vaatii hiukan enemmän aikaa ja vaivaa, mutta rukkasesta tulee sillä myös istuvampi. Tällä villapaitakirjan ohjeella saa puolestaan valmista todella nopeasti.

Alkuperäisessä ohjeessa lapanen oli tarkoitettu tehtäväksi huovutetusta villapaidasta (sen hihasta), mutta itse kokeilin tätä ohjetta tahriintuneen ja vyötäröstä virahtaneiden lasten housujen lahkeella (kun niissä oli niin söpöt rusetit). Tarvitsin nimittäin yöhanskat kuivia käsiäni ja paksua rasvakerrosta varten.

Tiivistettynä siis:

• Työnnä käsi hihasta/lahkeesta sisään 

• Jos mahdut liikuttamaan peukaloa hihassa/lahkeessa....
• Voit leikata suoraan lapasen muotoisen kappaleen ilman erillistä peukalo-osan leikkaamista
• Ompele kappaleet yhteen ja tadaa,valmis lapanen!

• Jos et mahdu liikuttamaan peukaloa...
•  Leikkaa hihasta/lahkeesta sopiva hansikasosa ja peukalo erikseen. 
• Ompele ensin peukalo-osa kasaan. Mittaa ja leikkaa sille hansikasosasta sopiva paikka
• Ompele peukalo kiinni hansikkaaseen

Kivathan näistä tuli! Tulee varmaan sovellettua jatkossakin, jos löytyy sopivan kapeita lahkeita tai hihoja joistain villavaatteista.

Koruja kengistä

"No tuossa on kyllä kierrätysajattelu huipussaan", totesi mies. En mie nyt niin tiedä. Leikkasin (teko)nahkaisesta tavarasta nahkatilkkuja talteen ja askartelin tilkuista. Tällä kertaa koruja.

Lempparikenkäni olivat pysyneet sitkeästi käytössä kaikenlaisesta kulumasta huolimatta - ne vain olivat niin hyvät jalassa, ja housujen lahje peitti sopivasti kulumat. Sitten huomasin, että toisen kengän pohja irvisti pahasti, auts. Nooo, ehkä näillä vielä voi vähän kävellä... Ohhoh, toisen pohja on puolelta matkalta kokonaan irti! Hyvästi siis, popot. Näitä ei suutarikaan olisi enää pelastanut.

 Leikkasin tekonahkapalat ja kivat yksityiskohdat talteen. Pesin ne ja ei kun askartelemaan.

Kaulakorua varten leikkasin nahasta ympyröitä, laitoin puolikkaiden väliin nahkanauhan ja liimasin ihan perus askarteluliimalla ympyrät kevyesti yhteen, että ne olisi helpompi ommella. Sitten vain ompelukoneella palaset siksakaten yhteen.

Toisesta koristeremmistä tein rannekorun: ompelin sen kumpaankin päähän pätkän nahkanarua sitomista varten.

 Ihan hauska pikkusetti siitä tuli, kivasti piristystä talven neulepaitoihin.

Inspiraatiota etsimässä: kuinka villapaita paloitellaan?

Lähikirjastomme on tällaisen kierrätysompeluun ja tuunaamiseen hörähtäneen aarreaitta. Vaikka kirjasto on pieni, käsityöhyllystä löytyy kiitettävän monta alan teosta. Lainasin iltalukemiseksi Do Redo -kuinka villapaita paloitellaan -kirjan, josta sai monta kivaa vinkkiä villapaitojen uudistamiseksi. Harmi vain, että sellaisia aitoja villapaitoja ei meiltä löydy, eikä niihin oikein bongaa kirppareillakaan: kaikki tuntuvat nykyään olevan keinokuitua, ja niiden jatkokäyttö on sitten vähän haastavampaa. Kirjasta löytyi kyllä pari ideaa niillekin.

Kuvausasistentti työssään....

 Kirjassa annetaan vinkkejä vanhojen villapaitojen uudistamiseen tai (suomennosnimensä mukaisesti) niiden pilkkomiseen ja uusiokäyttöön. Villapaidasta saa ommeltua kassin, tossut, hatun, kaulurin, säärystimet, lapaset ja ties vaikka mitä muuta. Lisäksi kirjassa on ihan kiitettävän tarkat ohjeet kirjailuun, perusneulomiseen ja virkkaamiseen.

 Yksi kirjan kirjoittajista, Anna-Stina Lindén Ivarsson, on ollut tekemässä myös aiemmin hehkuttamaani Veikeät vauvanvaatteet - ompele vanhasta uutta -kirjaa. Tutustumisen arvoisia opuksia molemmat.

Nyt tarvitsisi vain niitä villapaitoja....

Kankaanpainanta kynsilakanpoistoaineella

Siirsin tämän kirjoituksen täältä:

"Miulla ei ole koskaan ollut esiliinaa, en ole muistanut tarvitsevani sellaista kuin juuri sillä hetkellä, kun olen leipoessa yltä päältä jauhojen peitossa. Ennen joulua pääsin töissä lainaamaan työkaverin esiliinaa pipareiden leivontaa varten, ja ai jesta kun se oli kätevä!

Pariisin matkalla harkitsin ostavani Eiffel-tornin ja patongin kuvalla varustetun esiliinan, mutta en sitten ostanut. Miksiköhän en.

Samalla kun ostin Kontista nappeja kaulakoruja varten, ostin myös iloisen keltaisen esiliinan kahdella eurolla. Keltainen on niin äärettömän miehekäs väri, että mies saa joskus lainata tuota.

 Luin Pientä kivaa -blogista, että kynsilakanpoistoaineen avulla voi painaa esimerkiksi tekstiä kankaaseen. Lopputulos ei ehkä kestä kovin paljoa pesemistä, joten näin jälkikäteen ajatellen tämä ei ehkä ollut se fiksuin tapa koristaa esiliinaa. Mutta toisaalta, mie olen pärjännyt ilman esiliinaa yli 24 vuotta, joten ehkä tätäkään ei pestä kovin paljon?

Mietin vaikka minkälaisia esiliinaan sopivia viisauksia, mutta voiton vei jo vuosikymmeniä ihmisiä rauhoittanut Keep calm and carry on/love a corgi/drink more wine jne. viisaus. Oman version tekeminen oli suorastaan lapsellisen helppoa, tämän linkin takana on sivusto, jolla pystyy valitsemaan haluamansa tekstin ja värit ja tulostamaankin sen.

Homma oli helppoa. Mieluisa teksti/kuva tulostetaan peilikuvana ihan tavalliselle paperille mustesuihkutulostimella  ja painetaan kuvioitavaan kankaaseen väripuoli alaspäin. Sitten tekstin päälle tuputellaan kynsilakanpoistoainetta ja hangataan.

 

Olin hiukan skeptinen, mutta kyllä, kynsilakanpoistoaine toimi! Lopputulos olisi kyllä ollut paljon parempi valkoiselle tai hyvin vaalealle kankaalle, keltainenkin oli jo liian tumma. Lisäksi miun tekstissä oli pienempiä kirjaimia, joista tuli lopputuloksessa suttuisen näköisiä, kun reunat levisivät liikaa. Taisin annostella kynsilakanpoistoainetta hiukan liian runsaskätisesti.

Päätin kokeilla kynsilakkatemppuja joskus uudestaan (tyynynpäälliseen?) ja vahvistin kirjaimet kangastussilla.

Mitäs sitten leivottaisiin?

Virkattu kamerapussi

Kun vanhoista t-paidoista yms. virkkailee koreja, jää yleensä sellaisia ärsyttäviä, pieniä jämäkeriä joita ei oikein ainakaan korien virkkauksessa voi enää hyödyntää. Virkkailin sitten jämälangoista kamerapussin, kun meillä sellaiset ovat aina hukassa - jospa oppisin joskus kotonakin säilyttämään ne kamerat siellä pussissa....

 Tämä oli helppoa: käytin mittatikkuna kameraa ja virkkasin ensin kameranmentävän lenkin ketjusilmukoita. Sitten tein joka kierroksen eri värillä kunnes pussi oli sopivan korkuinen. Virkkasin ylälaidan toiseen reunaan läpän ja siihen reunan ja lenkin napille. Sitten käänsin pussin ympäri ja pujottelin koukun ja lankanpätkän avulla alalaidan umpeen.

Lopuksi ompelin napin oikeaan kohtaan ja tadaa, pussi oli valmis ja maailma paria jämäkerää parempi paikka.Virkkuukuteista tehty pussi on ainakin kolhuja kestävä, mutta extrahiekkaiselle aurinkolomalle ottaisin kyllä mukaan jonkin toisen pussin.

Hupparista rukkaseksi

Vaatekaappia siivotessa mies löysi useamman hupparin, joilla ei tee enää mitään edes remonttivaatteina (niin, ja meillä ei ole edes tiedossa mitään remonttia). Hupparit olivat monissa pesuissa niin muotonsa menettäneitä, ettei niitä kannattanut käydä myymään, lahjoittamaan tai uudistamaan ainakaan puserokäyttöön.

Google ei suoraan kertonut, mitä voisi tehdä vanhoista huppareista tai paidoista. Sattumalta löysin kuitenkin hienon Käsityökerho -blogin ja sieltä Laiskurin neulehanskat -ohjeen.

Olin oikein kunnon laiska ja hyödynsin varressa hupparin resoriosan asettemalla ranneosan sen päälle: näin rukkasesta tuli sopivan tiukka. Koska huppari oli varsin paksua kangasta, säästyin myös vuoren ompelulta ja lapaset valmistuivat ompelukoneella alle puolessa tunnissa. Niin se vain käy kun on hyvä ohje!

Rukkaset päätyivät miehelle, joka on ollut niihin kovin tyytyväinen. Ovat kuulemma oikein istuvat (!!!) ja sopivan lämpöiset. Itseäni lämmitti se, että miehellä on lämmin, sekä se, että huppari pääsi vielä hyötykäyttöön.

Mitähän muuta tästä (ja niistä muista huppareista..) voisi kehitellä? Ideoita? :) Ohuemman fleecepuseron hyödynsin jo aiemmin vauvan hupparin materiaaleiksi, mutta hupparikangas on sellaiseen yleensä liian paksua.

Taas yksi helppo pipo

Taas yksi pipo, tällä kertaa äidille! Niinhän se taas meni, että olin huolehtinut tytön syksykamppeet, miehen vetimet ja sitten huomasin itse olevani syyspipoton. Onneksi näitä pipoja hurauttaa Kukikkaiden kuosien ohjeen avulla nopeasti.

Tämä kierrätysompelu on vähän hassua. Toisaalta olen kauhean innoissani miettimässä, mitä kaikista (omista tai sukulaisten) vanhoista vaatteista voisi tehdä, mutta samalla koen sitten vähän huonoa omaatuntoa siitä, jos "tuhoan" jonkun vaatteen, joka jollein toiselle voisi vielä olla käyttökelpoinen. Likaisia, nukkautuneita, virahtaneita tai rikkinäisiä vaatteita ei tosin tulisi mieleenkään viedä lahjoituksena UFF:illä eikä Konttiin (jokainen köyhä ja koditonkin ansaitsee ehjät ja siistit vaatteet), joten tästä maalitahraisesta (äitini) trikoopaidasta en kokenut kokenut huonoa omaatuntoa.

 Aiemmin olen tehnyt tuolla helpolla pipo-ohjeella pipoja vain miehelle, joka haluaa päähineensä aika matalina. Itse tykkään korkeammista pipoista, ihan vain siksi, että saan nutturankin mahtumaan sinne.

Pipo syntyi tosiaan tällä kertaa kokonaan tuosta paidasta: paidan rinnuksesta tuli pipon etupuoli, selkäpuolesta pipon takapuoli ja hihoista leikkasin vuoret.

Olen oikein tyytyväinen ekaan omaan pipooni. Ja oli kiva huomata, kuinka näppärästi homma nyt kolmannen pipon kanssa eteni, tytön puolen tunnin päiväunien aikana ehdin kaivaa ompelukoneen esiin, leikata kankaat, ommella pipon ja siivota jälkeni.

Ihania syyspäiviä!

jk. Jostain ihme syystä en saa tähän blogiin sellaista pikakommentointimahdollisuutta (tehän tiedätte, niitä rastilaatikoita, esim. "luin" ja "kiva idea". Löydän kyllä asetuksista sen ominaisuuden, mutta jostain syystä muutokset eivät tule blogiin näkyviin. Onko jollain vinkkejä, miten ihmeessä sen saisi toimimaan?)

Näkykää!

Syksy on saapunut ja illat ovat pimeitä. Lenkkeilin koirien kanssa tässä yhtenä iltana, ja vastaan tallasi useampi ihminen (ja koira) ilman minkäänlaisia heijastimia. Ilman heijastimia autot eivät näet teitä, oikeasti. Työni vuoksi olen autoillut paljon aamuvarhain, kun on vielä pilkkopimeää, ja iltaisin - erityisesti silloin, kun maa on märkä ja katulamppujen valo heijastuu lätäköistä, niin ilman heijastimia kulkevia ei näe. Se on pelottavaa: koskaan ei tiedä, jos joku ryntääkin (pahimmassa tapauksessa vielä pyörällä) suojatien yli tai makaa kaatuneena risteyksessä.  Käyttäkää siis sitä heijastinta, niin heiluvia, rintaan kiinnitettäviä kuin  heijastinliivejä.

Meillä on heijastin jokaisen ulkotakin taskussa ja useamman takin rinnuksessa. Lisäksi älysin viime syksynä tuunata koirien hihnat heijastinteipillä (sitä saa ihan marketeista, samasta hyllystä kuin esim. silitettäviä paikkoja ja muita ompelutarvikkeita, ja olipa yksi tuttuni ostanut sitä marketistakin). Teipillä saa näppärästi tehtyä repuista, kengistä, hihnoista, pyöristä ja vaikka mistä ulkoiluvarusteista paremmin näkyviä. Kun esimerkiksi hihnassa on aina valmiina heijastin, ei sitä unohdu ottaa mukaan.

 

(Meillä on koirille myös kudottu hihna, jossa on heijastinnauhat valmiina. Pidämme vain miehen kanssa kumpikin enemmän noista nahkahihnoista.)

 Heijastinteipin tai vanhojen heijastimien  ja vaikka huopatilkkujen avulla voi tehdä heijastimia itselleen tai vaikka koirien hihnaan roikkumaan. Meillä on hihnoissa kiinni tällaiset vanhasta "läpsyheijasimesta" tehdyt lisäheijastimet, huopaheijastin kun on kivempi kuin muovinen, se ei heiluessaan satu sormiin. Alkaapa tuo ollakin kulunut.. Pitäisi varmaan tehdä uudet kohta.

Vähän monimutkaisempiakin heijastimia olen tehnyt, niistä on kuvia esimerkiksi täällä.

Mutta niin, nyt jokainen tarkastamaan, löytyykö omasta ja kaikkien rakkaiden takeista heijastin, mieluummin useampi! :)