Ruokappu vahakankaasta

 

Pahoittelut, että tämä blogi on tällä hetkellä täynnä kaikenlaisia vauva-aiheisia juttuja. Tykkään kuitenkin tehdä asioita ihan oikeaan tarpeeseen enkä pelkästään koristeita nurkkiin pönöttämään (ei sen puoleen, teen mie niitäkin), ja ruokalaput ainakin tulevat meillä tällä hetkellä käyttöön ihan just heti.

Kotitekoinen ruokalappu on muuten aivan varmasti hyvä tuliainen vauvaperheeseen. Jokainen murunen käyttää sellaista, ennemmin tai myöhemmin. Henkilökohtaisesti pidän kankaisesta ruokalapusta kovamuovista enemmän, muovisessa kun on se kouru helposti teillä ja se raapii kaulaa. Kankaisissa on toki vain se huono puoli, että ne vaativat viimeistään kahden käyttökerran jälkeen konepesua ja värjäytyvät silti helposti (meidän tytön lempiruokaa on porkkanasose..).

Vahakankaisen ruokalapun idean näin joskus Värikästä vahakankaasta -kirjasta ja luin ohjeenkin, mutta vetäisin tämän nyt vain naisenlogiikalla joten en yhtään tiedä, menikö niin kuin kirjassa.

Materiaaleina miulla oli tytön huoneen kaapin ja hoitoalustan tuunauksesta ylijäänyttä vahakangasta, kanttinauhaa ja jostain vanhasta meikkipussista talteennappaamani tarranauhan palaset (mutta saa sitä toki ostaa uusiakin! :) )

Käytä sopivankokoista ruokalappua (tai ihan vain omaa mielikuvitustasi) apuna ja leikkaa vahakankaasta sopivan kokoinen kappale. Saumavaroja tai muuta ei tarvita.

 

Ruokalapun voi tehdä myös ilman "kourua" eli tuota taskua, mutta sekin on näppärä, koska leualta rinnuksille valunut sapuska jää kouruun eikä valu edespäin vaatteille. Mieti, kuinka syvän kourun haluat ja käytä leikkaamaasi ruokalappua apuna sen mittaamiseen. Ei taaskaan mitään saumavaroja.

 Tadaa!

 

Jos olet taitava ompelija tai pidät riskeistä, nuppineulaa etutaskujen reunat yhdessä kanttinauhan kanssa kiinni ruokalappuun. Jos taas olet enemmän "peukalo keskellä kämmentä" -tyyppiä, niin harsi lappu kiinni ruokalappuun. Voit toki myös ommellahurauttaa sen ensin kiinni lappuun ja laittaa vasta sitten kanttinauhan. 

Kanttinauha on vapaavalintaista. Vahakangas ei purkaudu, joten sen voi ihan hyvin jättää laittamatta tai vaikka hiukan kääntää ruokalapun reunoja ja ommella, mutta onhan tuo siistimmän näköinen. Ja ainakin oma vahakankaanpalaseni oli sen verran paksua, että se olisi varmaan raapinut tytön kaulaa ilman tuota kanttinauhaa. 

Jos päätät laittaa kanttinauhan, nuppineulaa se lapun reunaan ja ompele kiinni ompelukoneella. 

 

 

Ruokalapun kiinnityksen voisi hoitaa myös kahdella narunpätkällä, vaikka tuosta kanttinauhasta (kaulan ympärille tulevista lipareista pitäisi vain tehdä hiukan lyhyemmät ja sitten narujen päät kiinni siihen), mutta tarrakiinnitys on ainakin pienellä vauvalla se kaikkein näppärin ja turvallisin. Leikkaa tarranauhasta aika isot kappaleet (ymmärrät miksi, kun puet yhdellä kädellä ruokalappua nälkäisenä kitisevälle vauvalle) ja ompele ne kiinni ompelukoneella.

 Ja siinähän se lappu sitten jo onkin, valmiina käyttöön! Lapun voi pestä koneessa, mutta kuivausrumpuun en sitä heittäisi. Ruokailujen jälkeen riittää nopea huuhtaisu vesihanan alla ja sitten vain kuivumaan ja odottamaan seuraavaa käyttöä. 

Testattu toimivaksi by Ellu

Vahakankaasta saisi vaikka mitä kivaa, ja suosittelenkin joskus vaikka lainaamaan tuon Värikästä vahakankaasta -kirjan. Pinttyneestä vahakankaasta voi vielä löytyä puhtaampia osia, jotka voi käyttää vaikka kirjan suojakansina tai laukussa, ja aika monen idean voisi toteuttaa myös vaika vanhasta suihkuverhosta.

Vahakangas... Olenko muuten ainoa alle 50-vuotias, joka nimittäisi sitä kerniliinaksi valmistajasta riippumatta? Tai tunteeko kukaan muu nimitystä vastuukki?


Hei jee, teitä on jo kymmenen lukijaa! Tervetuloa. :)