Pipo t-paidasta

Mies tarvitsi uuden syyspipon joka mätsäisi lempitakkiin. Pipo on onneksi sellainen asuste, että se syntyy tällaiselta suht ompelutaidottomalta (sellaisena pidän edelleen itseäni, koska osaan oikeasti ompelemisesta vain ne ihan perusjutut) pikkuvauvan äidiltäkin lapsen keskivertopitkien päiväunien aikana.

Trikoopipo syntyy ostokankaiden lisäksi hyvin myös vaikka vanhasta t-paidasta, jossa on kauhtunut teksti tai kaulus, tahra tai reikä jossain kohtaa mutta pääosin ehjää ja puhdasta kangasta. Ja vaikka pipon päällispuolen kankaan ostaisikin valmiina, niin vuorikankaan voi ihan hyvin tehdä jostain vanhasta trikoovaatteesta.

Ihanassa Kukikkaat kuosit -blogissa on maailman helpoin pipo-ohje, jolla varmaan joka toinen Suomessa ommeltu pipo on nykyään tehty.  Itse olen luottanut siihen nyt pariin otteeseen, ja herrajesta, miekin onnistun!

Tässä kuvat miehen pipon työvaiheista, niitä ei tosiaan ole montaa. 

 

 

 Ja tadaa, pipo päässä! Mies halusi piponsa tuollaisena aika matalana, mutta tuolla samalla ohjeella voi tehdä korkeammankin pipon.

Edellisen kerran ompelin miehelle pipon syntymäpäivälahjaksi alkukeväällä. Silloin tein pipon koristukseksi myös lampun heijastinkankaasta.

Ellullekin pitäisi tehdä pipo, ajattelin kokeilla (myöskin Kukikkaista kuoseisesta) bongaamaani korvapipoa. Ja itsekin taitaisin tarvita syksypipon... Materiaaleja riittää, olen säästänyt tältä vuodelta melkein kaikki meidän käytöstä poistuneet t-paidat ja kerännyt vielä sukulaisiltakin lisää.

Ompelemisiin, tehkääs pipoja syksyn lämmittimiksi! Se kun oikeasti on älyttömän helppoa.