Askarteluja häihin

Omat hääthän on tanssittu jo neljä vuotta sitten, mutta innostuin tekemään kollaasit joistakin niistä jutuista, joita askartelin häihin. Kaikenlainen askartelu ja valmistelu oli uskomattoman mukavaa ja miusta on edelleen ihanaa osallistua ystävien häiden askartelutalkoisiin.

Häiden koristeissa lähdettiin ajatuksesta, että käytetään mahdollisimman paljon sellaista, mitä meillä tai lähipiirillä jo ennestään on: en halunnut laittaa kauheasti rahaa koristeisiin, jotka häiden jälkeen joutuisivat roskiin tai jotka olisivat niin selkeästi häätavaraa, että niitä pystyisi kaupittelemaan eteenpäin ainoastaan hääfoorumeiden kirpputoreilla. Halusin kuitenkin, että koristeita on ja että juhlatila vaikuttaa yhtenäiseltä.

Jos jouduimme ostoksille, ostimme tavarat käytettyinä (esim. vasemmassa ylälaidassa olevat hääkyltit) ja maalasimme tms. ne sitten uudestaan, tai suunnittelimme, miten voisimme hyödyntää tavaroita häiden jälkeen. Menutaulusta ja istumajärjestystaulusta tuli tietysti taulunkehyksiä.

 

Juhlatilan kautta olisi saanut vuokrata valkoiset pöytäliinat, mutta hintaa olisi tullut yhtä paljon kuin itseostetuilla liinoilla (ymmärrän kyllä, että pesetyskin maksaa, mutta silti aika hinnakasta hupia..). Päätimme sitten ostaa pöytäliinoiksi tarjouksesta punaista kangasta, josta oli suunnitelmana myöhemmin saada verhoja sekä meille että sukulaisille. Näin tehtiin ja hyvin toimi! (Kannattaa siis valita teemaväri, jonka mukaisia esineitä kotoa löytyy ennestään tai joita sinne voi kuvitella laittavansa.)

Muina koristeina pöydissä oli punaisia lasikiviä, joita arvelin voivani hyödyntää myöhemmin, sekä ihan vain yksinkertaiset, tukevat lasit, joissa oli kynttilät, kiviä, mustaa koristehiekkaa ja simpukankuoria. Simpukankuoret löytyivät meiltä ennestään, kivet olivat ilmaisia (rannalta) ja koristehiekalle on ollut käyttöä moneen kertaan häiden jälkeenkin. Karkkirasiat löysin Tiimarin alesta ja niiden koristeena oli myös niitä suodatinpussiruusuja (häiden jälkeen olen muuten askarrellut niitä tasan kahdesti, taisi tulla yliannostus).

Sukulaisilta saimme lainaksi aimokasan kynttilänjalkoja ja kristallimaljoja. Niillä koristeltiin tarjoilupöytää ja karkkibuffettia. Karkkibuffetissa oli myös oksia, jotka oli koristeltu suodatinpussiruusuilla ja jouluvaloilla.
 

 

 Ulkona ja eteistiloissa käytimme koristeena vanhoihin lasipurkkeihin tehtyjä kynttiläasetelmia ja punaisia venetsiankynttilöitä, jotka eivät maksaneet paljoa: ja koska niiden paloaika oli 50 tuntia, riitti meillä ulkokynttilöitä pariksi seuraavaksi talveksi.

 Muut kuin ruokajuomat tarjottiin sukulaisten varastoista löytyneistä hana-astioista ja "maitotonkkabaarista": muutama kylmäkalle tonkan pohjalla piti tölkeissä olevat juomat hyvin viileinä

Vieraskirjan tein itse ihan vain nitomalla papereita yhteen ja tekemällä kartongista kannet. Kirkosta poistuttaessa yllemme viskottiin ruusunterälehtiä (tässä kohtaa voisin kertoa hauskan tarinan ruusunterälehtien pakastamisyrityksestä, mutta jätänpä kertomatta): tein niille korit tuunamalla suodatinpussiruusuilla ja silkkinauhalla meiltä jo valmiiksi löytyneitä koreja. Häiden jälkeen koristeet oli sitten helppo poistaa ja korit pääsivät tavalliseen käyttöönsä.

Viimeisessä kuvassa on häälahjapöydällä ollut iso valokuvakehys: pyysimme häälahjaksi avustuksia häämatkaa varten.

Muutamat jouluvalotkin pääsivät varaston perukoilta hääjuhlan koristeiksi. Oikeassa laidassa olevan hääparin tein itsekseen kuivuvasta savesta alunperin hääkakkua varten, mutta juhlassa pienoispariskunta seisoi loppujen lopuksi paatissa seilaamassa kohti avioelämän onnea. Nykyään paatti purjehtii kesäisin terassillamme.

Häiden järjestely -ja erityisesti koristelu- oli älyttömän mukavaa, mutta ihan oikeasti, mukavinta on ollut se naimisissa olo. ;) Vaikkei samanlaisia askartelumaratoneja olekaan aviovuosien aikana ollut, on mies uskollisesti toiminut kaikenlaisten tuunausprojektieni avustajana, insinöörinä, suunnittelijana, siivoojana, maalarina, kokoajana, avustavana käsiparina ja toteuttajana - ja kertaakaan en ole (vielä) kuullut syvää huokausta "ei kai taas!" .